Juhlan paikkoja / Reasons to celebrate
Vähänpä on vieläkään ollut virtaa päivittää kuulumisia. Ihminen passivoituu kummasti, kun elämä on melkein kaksi kuukautta ollut seinien tuijottelua: koulun, kodin ja sairaalan seinien. Sairaalan seinät kylläkin vaihtuivat toisiin, ja se saattoi olla ratkaiseva tekijä siinä että nyt rullaa paremmin. Kuudennen viikon kohdalla aloin melko vakavasti huolestua tilanteestani. Syvä kuoppa, jollaiseksi haavani pahimmillaan kehittyi, ei ollut siinä alusta asti. Mieleen tuli kaikenlaisia kauhuskenaariota lihansyöjäbakteereista ja verenmyrkytyksistä, ja avauduin asiasta jo koulun hoitsullekin. Onneksi avauduin! Hän yritti viestimissä vielä rauhoitella että olen maan parhaassa hoidossa ja alaraajahaavan paraneminen nyt vain voi olla hidasta, mutta suostui kuitenkin avaamaan siteeni seuraavana aamuna. Sitten hän sanoikin "we go now" ja kehotti varautumaan tiputuksessa makaamiseen. Siihen ei lopulta tarvinnut onneksi mennä, mutta haavaan oli jälleen päässyt pahanlainen infektio. Ja kas: p...