Sai-gon With the Wind

Nyt päästään ensimmäiseen ammatti-identitettijuttuun! Tai yleensäkin ammatilliseen juttuun. Se menee suunnilleen näin: En valinnut helppoa tietä. 15 vuotta äidinkielen aineenopettajana on tuonut kohtuullisesti ammatillista itseluottamusta, mutta riittämättömyyden tunne on krooninen ammattitauti. Tänne tullessani en odottanut sitä vähääkään varmuuden tunnetta, koska opetan suunnilleen kaikkea muuta kuin pääainettani. Etiikan ja draaman opetuksesta olen ehdottomasti nauttinut, samoin "research skills and critical thinking" -kurssista, joka on eräänlainen IB-linjan esiasteen kurssi. Suuri osa työstäni liittyy myös kirjastonhoitoon ja toivottaavasti toteutuvan IB-linjan extended essay -koordinointiin. Kaikkeen tähän koen olevani oikea ihminen, ja työ tuntuu mielekkäältä. Parasta ovat tietenkin oppilaskohtaamiset, ihan tavallinen luokkatyö. Mutta aina on jokin mutta. Meillä mutta on se, että ihmiset joutuvat täysin vier aille toimintakentille täysin varoittamatta.  Nyt on jo kahde...

Jopas on taas tovi vierähtänyt - mutta oikein myönteinen tovi! Pikaisesti päivitettynä kuuluu suunnilleen tätä:  Perheemme, sekä viimeisenä Suomessa jumittanut kollega, ovat olleet karanteenista vapaina nyt hieman vajaan kuukauden.  Ainakin meidän taloudessamme sopeutuminen lienee edennyt aika hyvin. Joulun alla piti kuitenkin niin pirullista kiirettä, ettei kaupungilla seikkailemiseen ollut hirveästi aikaa. Kävimme toki 1-alueella (eli ikäänkuin vanhassa keskustassa) katselemassa keskeisimpiä paikkoja ja nähtävyyksiä. Rehellisesti sanoen hektinen Saigon ei kuitenkaan liene ihan turistimielessä edes eteläisen Vietnamin kiinnostavimpia kohteita. Se on omanlaisensa kupla, jonka ulkopuolella on monimuotoinen, monin tavoin autenttisempi, esteettinen mutta myös ikävillä tavoilla erikoinen, nopeasti kehittyvä mutta toisaalta takapajuinen maa. Pääsin nyt joulun ja uudenvuoden aikoihin itsekin ensi kertaa oikealle lomalle, kun syyslomareissu menikin jalan paranteluksi. Vietimme joulun...