Sai-gon With the Wind

Lienee selvää, että tässä elämäntilanteessa tekee ja kokee jatkuvasti asioita ensimmäistä kertaa. Sehän oli lähtökohtakin, että isot asiat menevät uusiksi: en ollut koskaan ennen käynyt edes Aasiassa, ja tämä eka kerta on todellakin ollut suoraan syvään päätyyn. Laakista uuteen työpaikkaan, ekaa kertaa vieraalla kielellä, täysin eri tyyppiseen instituutioon kuin mitä Suomessa voidaan edes kuvitella.  Isot muutokset ovat isoja, mutta myös vaikeampia sanallistaa. Tässäpä siis muutamia pikkuasioita, joita on tullut tasan kuukauden aikana uudessa työssä ja uusilla mestoilla tehtyä ekaa kertaa: - Mopotakseilla ajelu. Tästä on tullut melkeinpä ensisijainen kulkupelini, jos olen liikkeellä yksin eikä kannossa ole reppua kummemmin tavaroita. Ei täällä autokyytikään paljon maksaisi, mutta mopotaksit ovat käytännössä ilmaisia, ja ennen kaikkea todella käteviä. Autot jumittavat ruuhkissa, joutuvat välillä kiertämään, ja saattavat jopa - hertsjuukeli - ajaa yksisuuntaisella pelkästään oikeaan ...

Pikakatsaus kokemaani (todennäköisessti hyvinkin lievään) kulttuurishokkiin: seuraa havaintoja. Shokki ei tässä tarkoita että kokemus olisi välttämättä ikävä, kunhan on aidosti yllättävä. 1. Kuten varmaankin kaikille ns. ex-patriooteille, yksinkertaisen tuntuiset asiat ovat hankalia. Osasin toki odottaa sitä, mutta se on silti varsin korkealla listassa "eniten vituttaa". Oikeasti tärkeissä asioissa, kuten nuorison kanssa, olen yleensä melko kärsivällinen. Mutta kun miljoona pientä asiaa menee vitulleen ilman että millekään voi edes teoriassa tehdä mitään, kyse ei ole enää tilanteen synnyttämästä keljutuksesta. Minä menen ylikierroksille, turhaudun, hermostun, lakkaan näkemästä ja kuulemasta. 2. Yksi päivä olin lähtemäisilläni ulos koulun porteista, kun hoksasin että kengät unohtu. Ei tapahtuisi Virroilla. 3. Paikallisten palvelualttius ja oma avuttomuus, ynnä lievä epätasa-arvohäpeä. Olen juuri muuttanut pari kuukautta uuteen yhtiöön, joissa nykyiset asukkaat ovat melke...