Sai-gon With the Wind

Jokunen (ei Jaska) on saattanut havahtua päivityksien yhtäkkiseen loppumiseen. Syyt ovat monimutkaiset ja muutos ollut dramaattinen: kirjoittelen tätä varsinaisen "reissublogiosion" viimeiseksi jäävää tekstiä kotoani Suomesta.  Alkukesän somepäivityksieni jälkeen Vietnamin koronatilanne paheni nopeasti, ja aiemmista aalloista poiketen tartuntojen keskus oli nyt ensimmäistä kertaa Saigonissa. Se tarkoittaakin, että homma on paljon vaikeampi hallita, kun rokotusohjelmat ovat vasta aluillaan. Kesän mittaan rajoitukset ovat pikkuhiljaa tiukentuneet, ja uuden lukuvuoden jo lähestyessä käyttöön on otettu viimeinen konsti: ulkonaliikkumiskiellot, tiesulut ja tarkastusasemat. Viimeiset viikot Saigonissa olivatkin melkoisen klaustrofobisia. Koronatilanne itsessään ei kuitenkaan ollut poistumisen ensisijainen syy. Taustalla oli muita terveyssyitä (atopia parani oireettomaksi, mutta astma paheni hallitsemattomaksi), sekä jonkin verran myös työhöni ja instituutioihin liittyviä seikkoja. ...

Ei, ei hätää, en ole jatkanut huonosti alkanutta mopoiluharrastustani. Vertauskuvallinen mopo on tällä kertaa ompelukone, eikä suinkaan omani. Kuten olen maininnutkin, räätälintyö on täällä halpaa ja hyvää.  Oikeastihan olen surkea shoppailija ja huono vertailemaan palveluja. Menen jonnekin, testaan, ja palaan takaisin jos palvelu toimii - tai jos en paremmasta tiedä, mikä on ehkä yleisempää. Olen kuullut hyvää ja nähnyt kauniita tuloksia mm. Orchid Silkistä, mutta minun arsenaalini on kokonaan kotoisin District 7:ltä. Todellinen syy on laiskuus, mutta sovitaan että virallinen syy on suunnaton kiintymys tilapäiseen kotiseutuuni? ;)  Olen siis teettänyt yhteensä kymmenen mekkoa, hyvällä yhden mekon kuukausivauhdilla. Aloitin toki  vasta tammikuussa ensimmäisestä ao daista - Tetin alla - ja sittemmin vauhti kiihtyi naurettavuuksiin asti. Toisaalta se myös laantunee: olen teettänyt kaiken toivomani ja pari lisää, eikä minun ns. tarvitse jatkossa katsella kankaita sillä silmä...

10 kerrosta päälläni asuva kollegan puolisokin näköjään blogaa , ja meikäläistä ahkerammin! Hänen ajatuksistaan innostuneena ajattelin listata asioita, joita kaipaan ja en kaipaa Suomesta. Osa asioista on vähän kinkkisiä. Toisaalta kaipaisin hiukan vaihtelua ilmoihin: nythän on koko ajan joko kuuma tai hiton kuuma. Toisaalta arjessa on hirmu kätevää ja ihanaa, ettei pukeutumista tarvitse miettiä. Ulkovaatteet ovat tarpeettomia. Olenkin teettänyt nipun ihania smart casual -tyyppisiä mekkoja, joissa hiihtelen aina paitsi urheillessani. (Lapasesta lähtenyt räätälöinti onkin luultavasti seuraavan tekstini aihe.) Niistä on tullut varsinaisia lempivaatteita, joita aion taatusti käyttää Suomessakin, vaikka vuodenajat tulevat toki vaatimaan myös käytännöllisempää otetta.  Samoin kielipuoli. Toisaalta on turhauttavaa, kun yksinkertaiset asiat käyvät hankaliksi valtaisan kielimuurin takia. Toisaalta kaiken ymmärtäminen voi olla myös rasittavaa: lingvistinä kiinnitän kieleen paljon huomiota, ...

Saigonin-arkeen kuuluu ihan hyvää, mutta jonkin verran kiirettä. Yksi lisätekijä hoppuun on se, että joudumme muuttamaan, vieläpä mitä luultavimmin kahdesti. Määräaikainen sopimus Saigon Southissa päättyy kesäkuun lopulla, ja omistaja onnistui hankalista ajoista huolimatta myymään asunnon. Uusi omistaja ei halua enää jatka vuokrausta, joten joudumme lähtemään.  Asiaa mutkistaa se, että vaikka työsopimusta on vielä reilu vuosi jäljellä, en ole juuri nyt halukas sitoutumaan vuodeksi, tai edes puoleksi vuodeksi, määräaikaiseen vuokrasopimukseen, mitä monet vaativat. Olen aikeissa jatkaa työtä suunnitellusti kesäkuulle 2022, ja odotan uutta lukuvuotta mielenkiinnolla. Tosiasia kuitenkin on, että instituutiossa on ollut melko kauan epävakautta, enkä tällä hetkellä luota systeemiin niin paljon että laittaisin nimeni vuoden mittaiseen soppariin. Minun on nähtävä elokuussa, mikä tilanne koululla tosiasiallisesti on, ja vastaako työnkuvani edes suurin piirtein sitä mistä on alunperin sovitt...

Hiiohoi! Pääsipäs taas päivitys venähtämään. Olen ilmeisesti ollut hieman keskittymiskyvytön viime aikoina, vaikka töissä onkin rullannut aika hyvin. Kaveri juuri kuittaili, että taasko teillä on siellä joku vapaapäivä. Kyllä, taas, joskin nyt ihan yksittäinen. Mutta koulun loma-ajat kyllä jakaantuvat eri tavalla kuin Suomessa, jonka systeemi taitaa oikeastaan olla aika ainutlaatuinen. Yksinkertaistetusti voi sanoa, että täällä kesäloma on havaittavasti lyhyempi, mutta lyhyitä ja keskipitkiä lomapätkiä on lukuvuoden mittaan paljon enemmän. Edellisessä kuun vaihteessa vierailimme ensimmäistä kertaa maan pohjoisosassa, itse pääkaupungissa, josta teimme myös parin päivän ja yhden yön laivaretken Halonginlahdelle . Kyseessä oli koulun kevätloma. Ja ensi viikon lopulla onkin sitten pitkä viikonloppu (reunification day, vappu ja muuta paikallisesti tärkeää), jonka aiomme viettää Phu Quocin saarella. Sinne olin alun perin menossa työporukan kanssa jo syyslomalla, mutta koiven telominen pilasi...

Vuosi on nyt sitten kuukalenterinkin mukaan vaihtunut. Heippa vaan pikku rotta, nyt paahdetaan härkäpäisesti uutta kohti!  Uuden vuoden juhla, Vietnamissa tutummin T ết, on ehdottomasti vuoden suurin juhla. Normaalioloissa se olisi varmaankin tiennyt valtavaa karnevaalia, kulkueita, kukkatoreja ja tapahtumia. Nyt virustilanne kuitenkin pakotti maan hiljenemään: tartuntaluvut etenkin Vietnamin pohjoisosissa kääntyivät juuri juhlan alla nousuun, vaikkakin kokonaistilanne on edelleen moneen maailmankolkkaan verrattuna todella rauhallinen. Virallinen ja koko totuus lienevät kaksi eri asiaa, mutta kyllähän melko kovaotteisella  komentoyhteiskunnalla on esim. juuri epidemiatilanteessa omat vahvuutensa. Vietnamin keskiosan kohteet, kuten entinen pääkaupunki Hue ja maailmanperintökohde Hoi An, kiinnostaisivat minua noin esteettisessä mielessä kaikkein eniten. Päätimme kuitenkin olla matkustamatta sinne juuri nyt, koska tilanteet muuttuvat täällä nopeasti ja esim. lentokenttien sulkeut...

Têt-lomareissun alla pari ajatusta niistä arjen iloista, jotka ovat täällä aidosti aika hyvin: kunnosta huolehtiminen on tehty todella helpoksi! Tiedän, että itsensä hoitamiseen käytetty aika on valintakysymys ja kaikki syyt olla tekemättä ovat tekosyitä ja läpätiti lässyn. Tosiasia kuitenkin on, että terveellisten rutiinien luominen ja ylläpito ei ole kaikille mitenkään helppoa, eikä tieto terveellisistä elämäntavoista muutu useinkaan toiminnaksi. Psykologiset esteet, stressi sun muu ei häviä ajattelemalla, että "itseään pitää vain ottaa niskasta kiinni". (Hitto että mä inhoan fitness-irmojen tekopirteitä iskulauseita.) Olosuhteillakin on väliä - ja minulla ne ovat kohdallaan.  Sen jälkeen kun toivuin jalkavammastani jokseenkin riittävästi voidakseni tehdä edes jotain, se kummasti helpottaa toimimista, että varsin kelvollinen uima-allas ja kuntosali löytyvät omasta pihasta. 2,5 kuukautta oli erityisen rankka aika olla uimatta, ja vaikka käyn edelleenkin usein uimassa ihan il...

Nyt päästään ensimmäiseen ammatti-identitettijuttuun! Tai yleensäkin ammatilliseen juttuun. Se menee suunnilleen näin: En valinnut helppoa tietä. 15 vuotta äidinkielen aineenopettajana on tuonut kohtuullisesti ammatillista itseluottamusta, mutta riittämättömyyden tunne on krooninen ammattitauti. Tänne tullessani en odottanut sitä vähääkään varmuuden tunnetta, koska opetan suunnilleen kaikkea muuta kuin pääainettani. Etiikan ja draaman opetuksesta olen ehdottomasti nauttinut, samoin "research skills and critical thinking" -kurssista, joka on eräänlainen IB-linjan esiasteen kurssi. Suuri osa työstäni liittyy myös kirjastonhoitoon ja toivottaavasti toteutuvan IB-linjan extended essay -koordinointiin. Kaikkeen tähän koen olevani oikea ihminen, ja työ tuntuu mielekkäältä. Parasta ovat tietenkin oppilaskohtaamiset, ihan tavallinen luokkatyö. Mutta aina on jokin mutta. Meillä mutta on se, että ihmiset joutuvat täysin vier aille toimintakentille täysin varoittamatta.  Nyt on jo kahde...