Sai-gon With the Wind

Että miten on  ensimmäinen viikko vapaudessa mennyt? Kiitos kysymästä, enimmäkseen paskasti. Mutta paistaa se aurinko paskaläjäänkin! Toistaiseksi olen melko hyvin välttynyt ns. kulttuurishokilta. Kuumaa ilmaa ja villiä liikennettä osasin odottaa, mutta kulttuurista on paha sanoa mitään, kun homma alkoi mennä hengissä ja järjissään selviytymiseksi. Työpaikallani on kiistatta uniikki toimintakulttuuri. Tarkoitus olisi toteuttaa suomalaista pedagogiikkaa, mutta toteuttajat eivät ole suomalaisia, eivätkä varmankaan aina edes pedagogeja. Kaaoksen tila on ilmeisesti krooninen. Osasin odottaa hektistä ja kovaa työtä, mutta olen ollut todella  turhautunut siihen, ettei minulla ole aina ollut mahdollisuutta edes yrittää tehdä parastani. Lukujärjestys vaihtuu joka päivä, draamakursseilla tietyt luokat on torstaina yhdistetty mutta perjantaina ei, ja erinäisiä on haettu opehuoneesta vartin myöhässä pitämään tunteja, joiden olemassaolosta heillä ei ollut  mitään käsitystä. ...

Jos minulta olisi joskus kysytty, miten kuvittelin viettäväni 40-vuotisiani, en varmaankaan olisi osannut vastata. Ei siksi etten olisi osannut unelmoida, mutta kuvitelmani ovat yleensä olleet paremminkin tunnelmia ja karkeita yleiskäsityksiä elämäntilanteesta, kuin mitään täsmällistä. Ainoa asia, jonka osasin sanoa jo 11-vuotiaana, on se että omia lapsia minulle ei tule. Lienee hyvä, ettei minulla ollut "virallisen keski-ikäistymisen" vietolle suurempia suunnitelmia. Tähän päädyttiin: tervetuliaistilaisuuteen koululle lauantai-iltapäivänä, ja eikun kakkua naamariin. Kuten aiemminkin kerroin, yksi kollega vietti tosiaan synttäreitä karanteenissa, ja minä pääsin omien pyöreiden vuosieni kunniaksi sieltä ulos. Kolmantena juhlittiin vielä minua merkittävästi nuorempaa kollega Tuomoa, jonka varsinainen synttäri osui sunnuntaille. Itse asiassa kakuttaminen jatkui vielä illallakin: porukka vietiin mainioon paikalliseen ravintolaan illalliselle, ja henkilökunta oli ilmeisesti viel...

Tiesihän sen, että karanteenissa olo on ensisijaisesti muuta kuin hauskaa. On silti ollut jännää ja tavallaan kiinnostavaakin seurailla omaa oloaan ja eristyksen vaikutuksia mielenliikkeisiin. Luulenpa, että analyyttinen luonteenlaatuni toimii tässä asiassa ihan hyvälläkin tavalla "kilpenä". Vaikka olo on aika kurja, sen alle ei muserru, kun tietää milloin se päättyy - ja onneksi aika pian. Kurjaan oloon vaikuttaa osaltaan varmasti se, että minäkin liityin mahavaivaisten joukkoon. Tilanne ei mennyt niin pahaksi kuin olisi voinut: olen saanut syötyä, enkä onneksi ole oksennellut. Muotoillaan asia nyt vaikka kauniisti niin, että  mahakipu on ollut välillä kovaa ja WC-istuin on tullut tutuksi. 😳 En kyllä usko että kyse on mistään vatsaflunssasta. Ennen uuteen maanosaan lentäistä fiksumpi olisi varautunut ja napsinut reissun kynnyksellä vaikkapa hieman maitohappobakteereja. Tyhmempi ei tehnyt niin. Nyt olo on kuitenkin paranemaan päin, ja olen saanut parina yönä mukavan yhtenäis...

Karanteenimme lähestyy puoliväliä, ja olemme päässeet ainakin jollain tavalla työn alkuun. Etäyhteydet eivät ole parhaat mahdolliset, mutta videotapaamisista on selvitty ainakin jotenkin. Pääasiassa teemme nyt opetussuunnitelmatyötä: kouluhan on hyvin uusi, alakoulu avattiin viime syksynä ja yläluokat sekä lukion ykköstä jokseenkin vastaava 10. luokka starttaavat tästä syksystä. Onkin hyvä, että on ollut tekemistä, kyllä tämä muuten aika tappavaa olisi. Joinakin päivinä olemme onnistuneet livahtamaan käytävään juttelemaan ja jopa pitämään epävirallisia kokouksia, mutta asiasta tuli tänään henkilöstöltä hieman sanomista. (Kohtelias uhkaus, väittäisin.) Että ollaanpa nyt vastedes kiltisti ja kökitään huoneissamme kuin tatit. Käytävään ei auta mennä edes jumppaamaan.  "Lomaparatiisiin" on hiipinyt hienoisia varjoja. Viikonlopun aikana ruokahuollossa oli ongelmia, ja etenkin kasvissyöjillä on ollut välillä todella laihat eväät. Muutama on saanut rajujakin vatsaoireita. Ja hiusten...

Muutaman päivän jälkeen jokunen huomio siirtymästä ja karanteenioloista, kas näin: Lähtöselvitys Vantaalla oli omituisen hidas ja tahmea, mutta sen jälkeen asiat etenivät sujuvasti. Qatar Airways lienee maineensa arvoinen. Lennot olivat ajallaan, turvallisuudesta huolehdittiin hyvin, ja jopa ruoka oli aika jees varsinkin lentokonesapuskaksi. Yli 13 tunnin odotus Dohassa yöllä otti kyllä koville, mutta se nyt oli tiedossa. 6 + 8 tunnin lentely tuntui kropassa todella pitkään. Keinutti samalla tavalla kuin laivamatkan jälkeen, kun maankamaralla oli oltu jo hyvä tovi. Viisumien leimaamista odotellessa oli toki turhauttavaa vain istua kun ei mitään näyttänyt tapahtuvan, mutta prosessi oli lopulta kivuttomampi kuin ajattelin. Olin printannut varmuudeksi Ihan Kaiken mahdollisen lääkereseptejä myöten. Niitä missään kyselty eikä laukkuja pengottu. Pääsimme perjantaina aamuyöstä karanteenihotelliin. En nyt viitsi nimetä paikkaa tai ottaa yksilöiviä kuvia, vaikkei asiaa salailtukaan ole. Käsittä...