Elämää koronanteenissa / Life in coronantine

Muutaman päivän jälkeen jokunen huomio siirtymästä ja karanteenioloista, kas näin:

Lähtöselvitys Vantaalla oli omituisen hidas ja tahmea, mutta sen jälkeen asiat etenivät sujuvasti. Qatar Airways lienee maineensa arvoinen. Lennot olivat ajallaan, turvallisuudesta huolehdittiin hyvin, ja jopa ruoka oli aika jees varsinkin lentokonesapuskaksi. Yli 13 tunnin odotus Dohassa yöllä otti kyllä koville, mutta se nyt oli tiedossa. 6 + 8 tunnin lentely tuntui kropassa todella pitkään. Keinutti samalla tavalla kuin laivamatkan jälkeen, kun maankamaralla oli oltu jo hyvä tovi.

Viisumien leimaamista odotellessa oli toki turhauttavaa vain istua kun ei mitään näyttänyt tapahtuvan, mutta prosessi oli lopulta kivuttomampi kuin ajattelin. Olin printannut varmuudeksi Ihan Kaiken mahdollisen lääkereseptejä myöten. Niitä missään kyselty eikä laukkuja pengottu.

Pääsimme perjantaina aamuyöstä karanteenihotelliin. En nyt viitsi nimetä paikkaa tai ottaa yksilöiviä kuvia, vaikkei asiaa salailtukaan ole. Käsittääkseni täällä on ainakin tämä yksi kerros karanteenikäytössä, ja muissa saattaa olla tavallisia vieraita. Proseduurit ovat tiukat ja riskit varmasti minimoitu, mutta ehkei paikka kuitenkaan kaipaa "virushotellin" mainetta.

Ruoka tuodaan kolmesti päivässä, ja se haetaan käytävän puolelta. Henkilökunta ei astu huoneisiin ollenkaan, ja me vuorostamme ulos vain sen verran että noudamme safkat ja käymme koronatestissä. Uudet lakanat saa pari kertaa viikossa. Joka aterialla on kaksi vaihtoehtoa (aasialainen ja länkkäri), ja ruoka on runsasta, hyvää ja uskoakseni myös terveellistä. Legendaarinen pho-keitto on maineensa veroinen herkku, joskin kieltämättä aika tuhti aamiainen! Juomavettä on joka huoneessa oma tonkka. Ja onhan tämä hotelli, eli kuvetta kaivamalla saa vaikka viinaa.

Henkilökunta on kohteliasta ja rauhallista. Hymyillään ja sanotaan "ma'am", ennen kuin tungetaan tikkua nenään. :D Ruumiinlämmön kirjaamme itse ylös kahdesti päivässä ja kaikenlaisista oireista tulee tietenkin ilmoittaa.

Huoneet ovat riittävän mukavat, kyllä tässä pärjää. Jos samassa luukussa olisi vaikkapa pariskunta etätöissä, menisi varmaan vaikeammaksi. Kadulta tulee toki aivan jatkuva melu ja torvet soivat, vaikkei katu näytä minun silmääni edes erityisen vilkkaalta. Ulkoilu olisi tietenkin kivaa ja uusi ympäristö houkuttelee tutustumaan, mutta onnekseni osaan kuitenkin nauttia myös lukemisesta, kirjoittamisesta ja vaikkapa dokumenttien katselusta. Pienimuotoinen kuntoilu on ehkä enemmänkin vapaaehtoinen pakko. Ja palaahan tässä tosiaan aikaa itse asiaan, eli lukuvuoden valmistelemiseen. Kahden viikon suunnittelujakso alkaa maanantaina, ja meille toimitettiin tänne jo työläppärit. Onhan se syvältä joutua tässä tilanteessa hoitamaan näin isot asiat etänä, mutta sille nyt ei voi kukaan mitään. 

Ilmoja seurailen mielenkiinnolla, vaikkakin toistaiseksi vain ikkunasta. Sadekausi on meneillään, ja jo ekana iltana tuli kunnon ukkosmyteri! Sade ei missään nimessä ole jatkuvaa, mutta kerralla voi sitten rysähtää hurjat määrät.

Työnantajalla olisi ollut normaalioloissakin melkoinen järjesteleminen, ja tässä tilanteessa lisätyö on tietenkin ollut ihan tolkuton. Asiamme on otettu todella omaksi! Tietenkin nyt jännitetään ja pelätäänkin, miten perheiden saapuminen onnistuu kun kortsun uutta aaltoakin jo uumoillaan. Sitä paitsi Vietnamin ensimmäinen koronakuolema raportoitiin perjantaina. Ehkä on parempi ettei asiaa nyt ajattele liikaa.

Karanteeni ei ole kivaa, mutta jos sellaiseen kuitekin on mentävä, meillä on asiat vallan hyvin. Sen kunniaksi voitte vaikka kuunnella kollega Villen huoneessaan toteuttaman karanteenilaulun videoineen. Jotkut ne osaa, vaikka millä välineillä! 

* * * 

After a few days, some notes about the transfer and quarantine time:

The check in process in Vantaa was surprisingly slow and cohesive, but after that things ran pretty smoothly. I guess Qatar Airways is worth its good reputation. Flights were timely, health and security were taken care of, and even food was very ok - airline food is generally not supposed to be gourmet, right? The 13-14 hour night-time overlay in Doha was a bit rough, but predictable. Actually the 6 + 8 hour flying really "rocked" me for a long time afterwards, the same kind of feeling as after a ferry trip.

It was of course frustrating to sit and wait for getting our visas, since we could not actually see anything happening. The process was still easier than I feared. I printed out pretty much everything, starting with medicine prescriptions, just to be on the safe side. They were never asked for, and at least my baggages were not delved much.

We got to our quarantine hotel in early hours on Friday. I'm not going to name the place or take any revealing photos, although it's not really held a secret. If I'm right, one floor is for quarantine guest only, and there may be "regular" guests elsewhere. Rules are strict and risks minimized, but I'm sill guessing the place doesn't need reputation as a "virus hotel".

Food is served three times a day and delivered outside our rooms. Staff does not even step in them, and we only go to the corridor to get our food and take corona tests. Fresh linen is provided twice a week. We have a choice of two menus on each meal, an Asian and a Western one, and the food is good, plenty and supposedly healthy as well. Pho soup, a very traditional breakfast dish, is a delicacy indeed. Still a bit funny to have a large bowl of spicy noodle soup with meat for breakfast! Each room has a large dispenser for drinking water. Since this is a hotel after all, money could buy even booze if someone was up to it.

The staff acts calm and polite. They smile and address you as ma'am or sir before shoving things up your nose. :D We keep track of our body temperature twice a day, and are obliged to report any kind of symptoms of course.

The rooms are nice enough, everything works. It might be harder for a couple to work "home office" in a room together, but it goes fine alone. The street below is very noisy of course, and the airport is not that far away either. It would be nice to get out and learn to know my temporary home town (or city), but luckily I can enjoy reading, writing, documentaries etc. as well for a while. Besides planning the upcoming semester takes quite some time now anyway. Our laptops were delivered here, and the planning or orientation period starts officially on Monday. Of course it sucks to have to get started online instead of actually seeing the places and the people, but we can't help it now. 

I'm trying to get a sense of the weather, while of course now only through my window. The rainy season is on, and the first heavy storm was on the first night! It is not continuous of course, but once rain comes, the amount can be frantic.

It would have taken our employer a great effort to get us safely here anyway, and with the corona pandemic it is just crazy. They are very devoted and helpful! Currently we are (or at least I am) a bit anxious about how and when our families will be able to enter the country, as a second wave of the virus is sort of expected. Besides, Vietnam just reported its first corona death on Friday. Currently I'm trying not to think about it too much. 

Quarantine is certainly not fun, but if one has to go through it anyway, I'm happy where we are. To share the fun, you may watch a "quarantine song" and video my new colleague Ville made yesterday. Some people get things done, never mind the equipment!