Sai-gon With the Wind

10 kerrosta päälläni asuva kollegan puolisokin näköjään blogaa , ja meikäläistä ahkerammin! Hänen ajatuksistaan innostuneena ajattelin listata asioita, joita kaipaan ja en kaipaa Suomesta. Osa asioista on vähän kinkkisiä. Toisaalta kaipaisin hiukan vaihtelua ilmoihin: nythän on koko ajan joko kuuma tai hiton kuuma. Toisaalta arjessa on hirmu kätevää ja ihanaa, ettei pukeutumista tarvitse miettiä. Ulkovaatteet ovat tarpeettomia. Olenkin teettänyt nipun ihania smart casual -tyyppisiä mekkoja, joissa hiihtelen aina paitsi urheillessani. (Lapasesta lähtenyt räätälöinti onkin luultavasti seuraavan tekstini aihe.) Niistä on tullut varsinaisia lempivaatteita, joita aion taatusti käyttää Suomessakin, vaikka vuodenajat tulevat toki vaatimaan myös käytännöllisempää otetta.  Samoin kielipuoli. Toisaalta on turhauttavaa, kun yksinkertaiset asiat käyvät hankaliksi valtaisan kielimuurin takia. Toisaalta kaiken ymmärtäminen voi olla myös rasittavaa: lingvistinä kiinnitän kieleen paljon huomiota, ...

Saigonin-arkeen kuuluu ihan hyvää, mutta jonkin verran kiirettä. Yksi lisätekijä hoppuun on se, että joudumme muuttamaan, vieläpä mitä luultavimmin kahdesti. Määräaikainen sopimus Saigon Southissa päättyy kesäkuun lopulla, ja omistaja onnistui hankalista ajoista huolimatta myymään asunnon. Uusi omistaja ei halua enää jatka vuokrausta, joten joudumme lähtemään.  Asiaa mutkistaa se, että vaikka työsopimusta on vielä reilu vuosi jäljellä, en ole juuri nyt halukas sitoutumaan vuodeksi, tai edes puoleksi vuodeksi, määräaikaiseen vuokrasopimukseen, mitä monet vaativat. Olen aikeissa jatkaa työtä suunnitellusti kesäkuulle 2022, ja odotan uutta lukuvuotta mielenkiinnolla. Tosiasia kuitenkin on, että instituutiossa on ollut melko kauan epävakautta, enkä tällä hetkellä luota systeemiin niin paljon että laittaisin nimeni vuoden mittaiseen soppariin. Minun on nähtävä elokuussa, mikä tilanne koululla tosiasiallisesti on, ja vastaako työnkuvani edes suurin piirtein sitä mistä on alunperin sovitt...