Sai-gon With the Wind

Keskiviikon lento on nyt koronavirustestiä vaille selvä homma. Kävin näytteessä tänä aamuna, tuloksia odotellaan parin päivän sisällä. Pakkaushommat olivat jo melkein pulkassa, mutta menivät vielä kerran uusiksi. Kollega varoitteli, että joissain karanteenipaikoissa matkalaukkuja voidaan käsitellä valkaisuaineella koronan torjumiseksi, ja tämä voi pahimmassa tapauksessa pilata laukussa olevia vaatteita. Niinpä se vähä tila, joka laukussani vielä olisi ollut, täytetään nyt muovipusseilla ja jätesäkeillä. Sinänsä yhdellä isolla matkalaukulla muuttaminen ei ole ongelma. Vaatteita saattaa olla jopa hieman yli tarpeen; niitä toki saa Saigonistakin, joskin joissain myymälöissä eurooppalaisten voi olla hankala löytää sopivia kokoja. Minä olen onnekseni pienehkö, joten toivoa on. Otan nyt kuitenkin työvaatteita ihan reilusti ja varaudun hankkimaan paikan päältä lähinnä kevyitä urheilu- ja rönttösvaatteita. Nakkasin laukkuun jopa pienet käsipainot. Puoliso vähän virnuili, mutta miksipä ei...

Tämä on jonkinlainen fuusio matkablogista, ammatti-identiteetin pohdinnasta sekä arkisilla ilmiöillä viisastelusta. Blogi kattaa kuulumisia Vietnamin-komennuksestani vuosina 2020-2022. Ainakin useimmat postaukset tulevat sekä suomeksi että englanniksi. Olen nelikymppisehkö äidinkielenopettaja Tampereelta. Olen erikoistunut draamaan ja ilmaisutaitoon sekä pätevöitynyt työn ohessa ET-opettajaksi. Viimeisin pestini oli antoisa viisivuotinen Pirkanmaan pohjoiskolkassa Virroilla. Koulun Erasmus-projektit herättivät poltteen pitkäaikaisempaan ulkomaankomennukseen, enkä siksi epäröinyt, kun sain tilaisuuden lähteä kahden vuoden pestille Ho Chi Minh Cityyn (Saigon) eteläiseen Vietnamiin. Pääainettani en tule tällä reissulla opettamaan, joskin osa IB-kirjasto-opettajan tehtävistä on sukua aiemmalle työlleni: tiedonhaussa tukemista, argumentaation opettamista, kirjoittamisen ohjausta. Työkieli kuitenkin vaihtuu englanniksi. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten tämä vinksautus vaikuttaa aja...