Chúc mừng năm mới!

Vuosi on nyt sitten kuukalenterinkin mukaan vaihtunut. Heippa vaan pikku rotta, nyt paahdetaan härkäpäisesti uutta kohti! 

Uuden vuoden juhla, Vietnamissa tutummin Tết, on ehdottomasti vuoden suurin juhla. Normaalioloissa se olisi varmaankin tiennyt valtavaa karnevaalia, kulkueita, kukkatoreja ja tapahtumia. Nyt virustilanne kuitenkin pakotti maan hiljenemään: tartuntaluvut etenkin Vietnamin pohjoisosissa kääntyivät juuri juhlan alla nousuun, vaikkakin kokonaistilanne on edelleen moneen maailmankolkkaan verrattuna todella rauhallinen. Virallinen ja koko totuus lienevät kaksi eri asiaa, mutta kyllähän melko kovaotteisella  komentoyhteiskunnalla on esim. juuri epidemiatilanteessa omat vahvuutensa.

Vietnamin keskiosan kohteet, kuten entinen pääkaupunki Hue ja maailmanperintökohde Hoi An, kiinnostaisivat minua noin esteettisessä mielessä kaikkein eniten. Päätimme kuitenkin olla matkustamatta sinne juuri nyt, koska tilanteet muuttuvat täällä nopeasti ja esim. lentokenttien sulkeutuminen on mahdollista. Toisekseen nimenomaan maan keskiosa pakkautuu Tếtin aikaan melko täyteen, hintoihin pumpataan ilmaa ja lentokentät voivat olla kaoottisia. Valitsimme stressittömämmän vaihtoehdon ja matkustimme maata pitkin Phan Thietin kaupunkiin, jonka eräs kylä tunnetaan paremmin nimellä Mui Ne. Paikka oli oikein söötti, joskin hyvin hiljainen. Oli kuitenkin ilahduttavaa nähdä, että viikon edetessä mestoille tuli hieman enemmän elämää. On mukavaa ettei tarvi tungeksia, mutta kyllä täysin autiot kahvilat ja minigolfkentät ovat omalla laillaan surullinen näky. Meille pääasia oli kuitenkin itse meri, jossa tulikin ryvettyä oikein huolellisesti joka päivä.

Näimme pari pientä seuruetta esittämässä perinteisiä leijona- ja lohikäärmetansseja. Normaalioloissa kadut olisivat arvatenkin olleet niitä täynnä. Temppeleissä pyöri niin ikään väkeä, joskaan en osaa sanoa miten se suhteutui ns. normaalitilanteeseen.

Vietnamilainen uskonnollisuus, tai uskonnottomuus, on kyllä hirmu kiinnostavaa. Lähtökohtaisesti tämän kaltaiset järjestelmät eivät ainakaan kannusta uskonnon harjoittamiseen, ja joillekin nuorille koko uskonnon käsite on täysin vieras. (Kyllä, olen todella joutunut selittämään yläkouluikäisille, mitä uskonto tarkoittaa.) Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että kulttuuri olisi edes täysin sekulaari, saati ateistinen! Kaikenlaisia rituaaleja harrastetaan minkä ehditään, valtaosa aikuisista uskoo kummituksiin ja onnenamuletteihin, ja kodeissa on suitsutusalttareita. Ero esim. eurooppalaisten valtauskontoihin lienee siinä, että uskomukset ovat iän kaiken vanhoja, mutta myös sekoittuneita, eivätkä välttämättä kovin "järjestäytynyttä" uskonnollisuutta. Vietnamilainen systeemi tuntuu kyllä vähintäänkin sietävän tällaista kansanuskoa, ja buddhalaisuuden perinteet alueella ovat pitkät. Uskomusten osuutta omaan kulttuuriin tai identiteettiin ei vain välttämättä tiedosteta, tai ainakaan ajatella aktiivisesti.

Juhlan kunniaksi kerrankin ihan poseerauskuva. Kuten huomaatte, kumpikaan suunnittelemani ao dai -versio ei toteutunut ihan sellaisenaan. Poltettu oranssi voitti suunta-antavan kansanäänestyksen melko selvästi, mutta kankaiden löytäminen ei ollutkaan kärsimättömälle ihan helppo homma. Päädyin sitten todella rätväkkään yhdistelmään poltettua oranssia, keltaista ja hopeaa - enemmän on enemmän! Tuo mekko-osan keltainen kangas on kyllä kaunis mutta rehellisesti sanoen ei kovin mukava. Se on varmaan suunniteltu sisustuskankaaksi, melkein kuin olisi muovia päällä, ei hengitä yhtään. Sittemmin löysin myös poltetun oranssini, ihan mattapintaisen ja pehmeän kankaan, josta räätäli duunaa näinä päivinä toisen mekon samoille housuille. On sitten yksivärinen, ehkä vähän pehmeämpi kokonaisuus, ja tämä näyttävä juhlapainos. Molempi parempi!

According to the lunar calendar, the year has now changed as well. Bye bye little ratty, now we push towards something new with the strength of an ox!

The New Year celebration known as Tết, is definitely the biggest celebration of the year. Under normal circumstance it probably would have meant a huge carnival, parades, flower markets and events. Now  the virus situation has forced the country to calm down: infection rates especially in northern Vietnam  began to rise just under celebration, although the overall situation is still quite okay compared to many parts of the world. The official and the whole truth are probably two different things here, but in this kind of situation the rather harsh system of a" command society" does have its own strengths.

In an aesthetic sense, many sites in central Vietnam would be most interesting to me, such as the former capital of Hue and the World Heritage Site of Hoi An. However, we decided not to travel there right now because the situation here is changing rapidly and, for example, the closure of airports is possible. Secondly, the central part of the country that is usually quite crowded at the time of Tết, prices boom up and airports can be chaotic. We opted for a more stress-free holiday and traveled by land to the town of Phan Thiet, or Mui Ne. The place was really cute, but very quiet. However, it was nice to see that places became a bit more lively along the week. I don't love crowds, but yes, completely deserted cafes and mini golf courses are a sad sight in their own way. For us, however, the main thing was the sea itself, and we dag deep into it every day.

We saw a couple of small groups performing traditional lion and dragon dances. Normally the streets would probably have been full of them. There was also traffic in the temples, although I can't say how it relates to a so-called normal situation.

Vietnamese religiosity, or non-religiosity, is interesting indeed. Generally systems like this do not encourage the practice of religion, and for some young people, the whole concept of religion is actually completely foreign. (Yes, I really had to explain to some secondary school kids, what religion means.) However, it does not mean that culture should not even completely secular, let alone atheist! All sorts of rituals are practiced to the fullest, the majority of adults believe in ghosts and amulets, and homes have altars. The difference with, for example, Europeans' majority religions is probably that beliefs are old, but also mixed, and not necessarily very "organized". The Vietnamese system seems to at least tolerate such folk beliefs, and the traditions of Buddhism in the region are long. it's just that people are generally less conscious and aware of the contribution of beliefs to their own culture or identity.

For the joy of the celebration, here's a posing picture for once. As you can see, neither of the ao dai versions I designed came true as such. Burnt orange won the indicative referendum quite clearly, but finding the fabrics was not an easy task for impatient me. I then ended up with a shiny combination of burnt orange, yellow and silver - more is more! That yellow fabric of the dress part is beautiful but not very comfortable to be honest. It’s probably designed for upholstery, not breathing at all, almost like wearing plastic. I did later find my burnt orange, a matte and soft fabric, from which the tailor is making another dress for the same pants these days. Then I'll have two options: a bit more modest uni-color, and this festive combination. I'll find use for both!